Samstag, 16. Dezember 2017

Parmesaanikuuset

Ostin Suomesta Koti ja Keittiö-lehden ja sieltä löytyi kiva resepti, joka on ihan pakko laittaa muistiin. Ajattelin paistaa näitä parmesaanikuusia ja viedä jouluaattona pikkupussi naapureille persimonihillon (vielä keitettävä) kanssa, mutta pelkäänpä paljon, että tuo ensimmäinen satsi menee ennen aattoa jo omiin ja vieraiden suihin.




Freitag, 15. Dezember 2017

Parasta Lissabonia

Melkein unohdin tehdä postauksen Lissabonin hienoimmasta paikasta, Belemin kaupunginosasta. Kävimme eilen tässä kodin lähellä olevassa portugalilaisessa ravintolassa syömässä ja tarjoilija tiedusteli olimmeko myös Belemissä ja muistin, että en siitä vielä postannut.
Belemiin pääsee ratikalla, joka kyllä oli niin täynnä, että emme saaneet istumapaikkoja, mutta eihän meillä ollut kiirettä ja seisoakin jaksoimme. Ensimmäisenä suuntasimme Unescon suojelemaan Mosteiro dos Jerónimos-luostariin, jota alettiin rakentaa kun Vasco di Gama palasi ensimmäiseltä Intian matkaltaan. Hänen sarkofaginsa on täällä, mutta hänen "hautojaan" taisi olla Lissabonissa vähän siellä sun täällä, sen verran tärkeä ihminen hän on ollut.





Seuraavaksi oli vuorossa Pasteis de Belem-konditoria. Kaikkialla Portugalissa saa samantapaisia kermalla ja keltuaisilla täytettyjä makeita voitaikinapasteijoita, mutta Belemin pasteijat ovat niitä oikeita. 1800-luvulla Portugalissa erotettiin kirkko ja valtio toisistaan eikä kirkko saanut enää tehdä maallista bisnestä ja joku nokkela munkki keksi pelastaa reseptin ja niin konditoria sai alkunsa. Nunnat käyttivät kuulemma ennen valkuaista huntunsa tärkkäämiseen ja siitä syystä keltuaisia oli paljon tarjolla.



Myymälässä oli pitkä jono


mutta me menimme kahvilan puolelle ja se on niin iso, että sieltä löytyy helposti pöytä.



Kahvin jälkeen siirryimme ihailemaan toista Lissabonin tärkeää maamerkkiä, Belemin tornia, joka sekin on Unescon suojelun alla. Sekä torni että luostari ovat emanuelintyyliä, jossa on renessanssia ja gotiikkaa.


Belemissä oli meidän mielestä Lissabonin paras ravintola. Descobre oli vähän turistihälinän ulkopuolella ja sinne menemme varmasti toisenkin kerran, jos Lissaboniin eksymme. Toivottavasti sinne menee moni muukin tämän suosituksen jälkeen. Olen nimittäin heille vähän velkaa, kun reppuni osui pöydällä olevaan litran vesipulloon ja se putosi kamalalla kolinalla maahan ja meni tuhansiksi sirpaleiksi.



Mittwoch, 13. Dezember 2017

Sitruunasydämet +EDIT

Allumies innostui käyttämään jäljelle jääneet keltuaiset herkullisiin sitruunasydämiin.
Mokasta ja kehnosta ulkonäöstä huolimatta ne maistuvat taivaalliselta.

taikina:
3 keltuaista
120g puuterisokeria sihdattuna
3 tl vaniljasokeria
sitruunan kuori raastettuna
1 tl leivinjauhetta
250g jauhettuja manteleita (jauhoi kuorineen)
mantelijauhetta kaulimiseen

kuorrutus:
100g puuterisokeria sihdattuna
1/2 sitruunan mehu

Vaahdota keltuaiset sokerin ja vaniljasokerin kanssa.
Sekoita leivinjauhe mantelijauheeseen ja lisää sitruunan kuoren kanssa taikinaan.

Levitä vähän mantelijauhetta leivinpöydälle ja kauli taikina 5mm levyksi ja ota siitä muotilla sydämiä leivinpaperin päälle pellille ja levitä kuorrutus sydänten päälle ja paista noin 10-15 min. +180C
HUOM. Onneksi tarkka lukija huomasi virheen. Kuorrutus tulee tietenkin vasta vähän jäähtyneiden sydänten päälle.

Meillä leipuri mokas sen verran, että laittoi vahingossa leivinjauheen munavaahdon sekaan eikä jauhoihin.  Piparit paisuivat vähän ihmeellisesti ja ovat osiltaan keskeltä onttoja ja tuo kuorrutuskaan ei ole ihan kaikkein kaunein, mutta jos pitää sitruunasta, maku on aivan loistava ja pistän siksi reseptin tänne talteen.

Hih, laitankin tähän tohtori Oetkerin kuvan, siis tällaisia niistä olisi pitänyt tulla.

kuvakaappaus: Dr.Oetker

Montag, 11. Dezember 2017

Talvi kävi

Eilinen päivä toi lumisadetta, sitten myöhemmin aurinkoa ja kun tulimme kymmenen jälkeen illalla joulukonsertista kotiin, satoi vettä ja nyt ei ole lumesta tietoakaan ja luvassa tälle viikolle +8C. Olisin mielelläni pitänyt jonkun aikaa tuon lumen, vaikka pelkäänkin hysteerisesti liukasta.






Naapurin lasten fez-hattuinen lumiukkokaan ei ole tänään varmaan enää elossa.


Sonntag, 10. Dezember 2017

Suomi 100 + 3

Paikallinen Suomi-Saksa-yhdistys järjesti eilen kolmen päivän viiveellä itsenäisyysjuhlan ja mukana oli myös ystävyyskaupunki Turun edustaja. Kuulimme esitelmiä Suomen historiasta (Allumies vähän murisi, kun esitelmöitsijä vähän vähätteli saksalaisten pahoja tekoja Lapissa), jonkun verran myös Kalevalasta. Yliopiston suomiproffa oli haastatellut opiskelijoitaan ja saanut heiltä tietoa, mitä muuta he yhdistävät Suomeen kuin ne kaikki netistä löytyvät tiedot kuten että suomalainen juo 2,8 kuppia kahvia päivässä.
Suomi tuo tämän opiskelijan mieleen Nokian lisäksi luonnon, mustikat, mökin, jääkiekon, Angry Birdsit,  Miina Sillanpään ja Minna Canthin.


Musiikista vastasi Jukka Kuoppamäki, joka oli yllätyksenä tuonut mukana myös sympaattisen perheensä. Kuvat on otettu vähän kaukaa, kun jouduin jalkavaivaisena usein nousemaan ylös ja jäin siksi aivan salin takaosaan. En muuten tiennytkään, että Jukka on säveltänyt mm. Jari Sillanpään hitin Satulinna.
Tässä Taika ja Jukka laulavat Sade on mun kyyneleeni, jonka ovat näköjään laulaneet jo 20v sitten tässä (vähän nuoremman näköisinä).


Myös Inkan kanssa hän lauloi


ja tässä kaikki saivat laulaa kertosäkeen mukana, Allumies tietenkin kaikista kovemmin, suomalaiset kun on niin hillittyjä ja hiljaisia.



Lapsenlapsiakin oli mukana ja hekin esiintyivät.


Viimeinen laulu oli Maamme-laulu, jonka kaikki lauloivat yhdessä. Enpä olisi koskaan uskonut, että laulan sitä yhdessä Jukka Kuoppamäen kanssa.



Lopussa esiintyi vielä ystävyyskaupungista Turusta tullut kansantanssiryhmä. Tilaisuus oli hienoissa puitteissa Rautenstrauch-Joest-museossa. Kuvassa mukana museon ylpeys, indonesialainen riisiaitta.


Ratikkapysäkin vieressä on yksi kaupungin joulutoreista, mutta ratikka tuli sattumalta heti emmekä ehtineet edes pikakierrokselle.


Jouluvaloja voi muuten ihmetellä myös naapuristossa. Lähistöllä on omakotitalossa silityspalvelu ja heidän pihansa on aina ajankohdan mukaan koristeltu eikä todellakaan vähän. Tässä vain pieni osa ja kun nämä lähtevät, tulee tilalle karnevaalikoristelut ja sitten heti pääsiäisjutut sen perään. Tuo laite joulukuusesta vasemmalle on muuten vanha Mielen pesukone.


Meillä on nyt talvi ja makuuhuoneen ikkunasta on tällainen näkymä eli täkäläisittäin kova lumisade.


Hyvää adventtisunnuntaita!

Donnerstag, 7. Dezember 2017

Finnland in aller Munde

Meinasin kirjoittaa tuohon titteliksi Suomi kaikkien suussa, mutta sentään ajoissa tajusin, että eihän niin suomeksi sanota. Joskus nämä sanonnat tuottaa hankaluuksia ulkosuomalaiselle, täytyy esim. miettiä, että sanotaanko suomeksi sinisilmäinen vain olenko kääntänyt sen suoraan saksasta enemmän ajattelematta. Joskus alkuaikoina pyrin sanomaan, että on vesi kielellä, kunnes joku korjasi, että mir läuft das Wasser im Munde zusammen" Eli saksalaiselle "juoksee vesi suussa yhteen".
Siis Suomi on nyt ollut kaikkien suussa ja jopa meidän aika huono paikallislehti julkaisi eilen kaksi artikkelia itsenäisestä Suomesta, toinen jopa lasten sivulla.


Radiossa oli pitkä ohjelma Suomesta ja televisiossa on näkynyt erilaisia ohjelmia. Ja jopa Sjödenin kaupassa oli 100 v Suomi johdosta jotain alennusta.

Meillä oli eilen aivan tavallinen arkipäivä paitsi että oli Nikolauksen päivä ja lapset löysivät kotoa jotain yllätyksiä. Tuttavien 10v ja 6v saivat mm. meidän vanhan Sodastreamin ja se olikin ollut päivän paras lahja kirjoitti heidän äitinsä. Me lähdimme Aacheniin ostamaan kaupungin kuuluisia pipareita eli Aachener Printen, EU-suojattu nimi. Printen-kauppoja on kaupunki täynnä, oikein fiinejä ja kalliita tuomiokirkon lähellä kuten tämä


mutta me ostimme omamme vähän sivummalta pienemmästä liikkeestä, jossa kaikki tehdään käsin.

Tuomiokirkon lähellä kun olimme, niin tietysti menimme sisälle (ja mietimme miksi sinne pääsee ilmaiseksi, mutta Temppeliaukion kirkkoon Helsingissä vaadittiin sisäänpääsymaksu!). Sytytin kynttilän Suomelle sekä ystävälleni, joka oli sairaalassa leikkauksessa.


(Kuvakaappaus Helenalta, en löydä tähän hätään omaa kuvaani)

Illalla sytytin kynttilöitä kotona ja takkaan tulen ja istuin tuntitolkulla television ääressä ja annoin Allumiehen hemmotella salaatilla ja kuplivalla ja suomalaisella piparisuklaalla. Hän ei vieläkään ole oppinut tajuamaan miten joku voi katsella tuntikausia Linnan juhlia, mutta siinä pitää kai olla suomalainen. Vaikka olen lähtenyt Suomesta, Suomi ei lähde minusta. Onnea synnyinmaalleni♥

Sonntag, 3. Dezember 2017

Ensimmäinen adventti 2017

Mikä ihana näky, kun aamulla näin, että täällä sataa lunta. Eihän se pitkään maassa pysy, mutta kuitenkin.



Olohuoneessa istuvat söpöt Mailegin nisset ja ihailevat Arabian kastehelmikynttilää


ja terassilla valaisee herrnhutilainen tähti, jonka Allumies vuosia sitten kokosi monenmonesta osasta.




Yläkerrassa istuu hanhi vanhassa käsintehdyssä kelkassa, jonka olen perinyt itäberliiniläisiltä ystäviltämme


ja se vaihtaa välillä paikkaa ja menee ihmettelemään (myöskin Itä-Saksan) Erzgebirge-vuoristosta peräisin olevaa käsintehtyä joulupyramidia. Turkulainen Karen on kertonut blogissaan Erzgebirgen joulusta ja meidän on pitkään tehnyt mieli mennä adventtina Erzgebirgeen katsomaan niitä oikein isoja pyramideja ja kauniita maisemia.


Kivaa adventtiaikaa kaikille!